”Onhan meillä jo Nokia”

Ajauduin taannoin mielenkiintoiseen ajatustenvaihtoon palveluliiketoiminnan kehittämisen tärkeydestä Suomen elinkeinoelämälle ja tulevaisuudelle. Keskustelukumppanini oli sitä mieltä, että palveluista kohkaaminen on jo vanha juttu. Onhan useimpien teollisuusmaiden talouksista yli puolet jo nyt palveluvetoista ja onhan meillä se Nokiakin.

Tottahan se on, että Nokia julistautui palveluorganisaatioksi jo tovi sitten ja on tämän jälkeen pukannut erinäisiä palveluita maailmanlaajuisille markkinoille nopeassa tahdissa. Palveluajattelun suomalaisia edelläkävijöitä on myös Kone, joka äkkäsi kauan kauan sitten, etteivät asiakkaat oikeastaan osta hissejä vaan vertikaalista liikettä. Meillä on siis ainakin Nokia ja Kone – kaikki hyvin ja homma paketissa?

No prosenttien valossa ei ole. Suomessa erilaisten palvelujen yhteenlaskettu osuus bruttokansantuotteesta on noussut jo yli 65 prosentin, joten huimaa petrausta on sillä saralla tapahtunut. Useissa Länsi-Euroopan maissa ja USA:ssa palvelut tosin ovat vieläkin suurempi osa taloudesta, jopa 80 %. Huolestuttavaa kuitenkin on se, että Suomessa palveluvienti on ainoastaan 15 prosenttia tavaraviennistä, kun esimerkiksi Tanskassa ja USA:ssa palveluviennin suhde tavaravientiin on yli 40 prosenttia. Taantuman vuoksi tilanteemme on yhä tukalampi, sillä tavarantuotantoa karkaa jatkuvasti alhaisempien kustannusten maihin. Tullihallituksen mukaan Suomen tavaraviennin arvo laski yhteensä kolmanneksen vuonna 2009.

Jostain syystä olemme jääneet jälkeen kansainvälisesti kiinnostavien, vientipotentiaalia omaavien palvelukonseptien suunnittelussa. Mikäli siis palveluiden kehittäminen ja palvelubrändit ovat olleet tapetilla jo vuosia sitten, ei se valitettavasti näy vielä missään. Vi skulle minst vara bättre än Sverige! Eller hur?